Rappaustekniikka Laurell on Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla toimiva vaativiin julkisivukorjauksiin erikoistunut rakennusliike. Ilkka Laurell perusti yrityksen vain 22-vuotiaana vuonna 1990. ”Menin 16-vuotiaana rappauskurssille ja armeijan jälkeen vuodeksi alan hommiin Ruotsiin. Sieltä palattuani pistin pystyyn oman firman”, Laurell muistelee. Usein samanikäiset yritykset ovat jo toisen polven hallussa, mutta Laurell toimii yhä itse toimitusjohtajana. ”En ole käytännössä muuta elämäni aikana tehnyt, enkä varmaan osaisikaan”, hän nauraa.

Ensimmäiset 10 vuotta Laurell paitsi rappasi itse, hoiti myös kaiken yrityksen hallinnon työntekijöiden palkoista laskutukseen ja urakkalaskentaan. Vuonna 2001 hän palkkasi ensimmäisen mestarin ja seuraavana vuonna jäi itse pois seinältä. Firma on kasvanut taisaisesti, mutta varmasti vuosien saatossa. Tänä päivänä yrityksessä on 8 mestaria, kaksi toimipistettä, 10 toimihenkilöä ja 20 työntekijää. ”Monet alan yritykset ovat kasvaneet kovalla vauhdilla, mutta meillä on menty pienin askelin eteenpäin. Näin ammattikoulupohjalta on parempi ottaa varman päälle ja hitaasti”, Laurell virnistää.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten julkisivujen korjaaminen on haastavaa, mutta palkitsevaa

Rappaustekniikka Laurell on erikoistunut vaativien, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten julkisivujen korjauksiin. Puolet urakoista on näitä suojeltuja kohteita, loput tavallisempia rakennuksia. Suojeltujen rakennusten urakointiin on oma, erittäin taitava ja ammattitaitoinen tiiminsä. Kohteissa tarvitaan muun muassa kipsikoristeiden, koristerappausten ja ikkunoiden korjaamiseen erikoistuneita tekijöitä. Yrityksen referenssit, suosittelijat, talous ja maine pitää myös olla kunnossa, jotta näihin haastaviin kohteisiin tulee valituksi. ”Ne on erittäin mielenkiintoisia, ei mitään perus lähiörakentamista. Saa laittaa kaiken tietotaidon peliin jokaisessa kohteessa”, Laurell kertoo. Hän mainitsee kaksi viime vuodelta erityisesti mieleen jäänyttä kohdetta Helsingissä: niin sanotun Makkaratalon sisäpihan päärautatieasemaa vastapäätä ja vanhan WSOY:n talon Bulevardilla. Rappaustekniikka Laurell korjasi kohteiden julkisivut ja koristeet. ”WSOY:n talo on todella hieno vanha rakennus. Makkaratalo taas on Suomen vilkkain paikka: sen ohi kulkee vuosittain 3,7 miljoonaa ihmistä.”

”Nykyään pulaa ei ole hyvistä keikoista, vaan ammattitaitoisesta työvoimasta”

Ilkka Laurell näkee alan tulevaisuuden valoisana pitkän synkemmän ajan jälkeen. ”Viimeisen 3-4 vuoden aikana ala on tervehtynyt. Ennen puhuttiin kollegoiden kanssa siitä, miksei homma ole kannattavaa ja jopa suunniteltiin pillien pussiin laittamista. Nyt urakoita saadaan terveillä hinnoilla”, hän kertoo. Syytä muutokseen Laurell ei tiedä, mutta arvailla kuitenkin voi. Ehkäpä markkinoilla tuli mitta täyteen halvalla teetettyä, ja nyt arvostetaan taas laatua. ”Nykyään pulaa ei ole hyvistä keikoista, vaan ammattitaitoisesta työvoimasta”, Laurell kiteyttää. Hän toivookin, että nuorempi polvi löytäisi alan pariin. ”Tämä ala on todella mielenkiintoinen ja vie mennessään. Uskon, että tämä olisi monelle nuorelle hyvä ala, kunhan vaan saataisiin houkuteltua heidät mukaan. Liian moni hyvä firma loppuu jatkajien puutteeseen.”

SUJUn jäsenyydessä antoisinta on vertaistuki

Rappaustekniikka Laurell liittyi SUJUun reilu 10 vuotta sitten. ”Joku jäsenistä otti yhteyttä, en enää muista kuka. Homma kiinnosti, koska mukana oli kokeneita pitkän linjan urakoitsijoita”, Laurell muistelee. Antoisinta jäsenyydessä onkin hänen mukaansa vertaistuki. ”Ymmärrämme toinen toisiamme, ei tarvitse vääntää rautalangasta. Toinen tietää, mistä puhutaan. Yhteinen kieli löytyy heti, vaikka puhutaan eri murretta.” Samalla alalla oleville toisille yrittäjille on helppo avautua. Ja kun jäsenet ovat eri puolilta Suomea, ei tule reviirikiistojakaan.

Ilkka Laurell ei ole nykyään hirveän aktiivisesti mukana SUJUn toiminnassa. Neljän lapsen isänä aika ei kaikkeen riitä. Hän pitää kuitenkin yhteyttä muiden jäsenten kanssa, etenkin Ojanperän Jarmon. Laurell toivoo, että tulevaisuudessa hänellä olisi enemmän aikaa SUJUn tapahtumiin osallistumiseen. Hänellä on myös kehitysehdotus SUJUlle. ”Olisi mukavaa, jos järjestettäisiin lyhyempiä koulutustilaisuuksia. Sellaisiin olisi helpompi osallistua kuin kaksipäiväisiin tapahtumiin.”